KESKUSTELU FOORUMI NARSISTIEN UHREILLE

[jääperhonen]

Huomenta.tuli taas painajaisyö *nukkuttua*.Kysyisin heti näin aamusta,että onko teille silloin kun järkipalaa pätkkittäin.TUllut yöllä lapsuudesta muistoja miten äiti käyttää lastasa pekinappulana isää vastaa???Mä olin 3v kun erosivat lopullisesti,ja isä kuoli kun olin 12v,jäin ihan äidin armoille....

Isän suku on aivan kauheeta,porukkaa,kun ukkikkaan ei sodassa ollut ym ym ja isänikotona siis mummolassa on lutikoita ja sitä ja tätä vikaa.
lapselle näitä kertoiltiin.
mielilause oli *elä usko Eskoo Esko puhuu paskoo*isästäni.Kun äiti tiesi että olen isälleni kaikkikaikessa,sitä haukkumista ja mollaamista,nyt tuntuu että tää narsu nautti kun isäni kuoli mun ollessa12v,pääsi kiusaamaan oikein huolella.
Yritetäänhän taas päivä rämpiä ylös tästä toivottomuuden suosta.
_________________
rakkaus ei ole sen arvoista jos sitä täytyy kerjätä.Rakkauteen vielä uskova jääperho
Ja muuten
Rakkaus on sitä että ihminen ei ole yksin maailmassa

[mami65]

Huomenta jääperhonen. Vastaan kysymykseesi; kyllä ja jatkuvasti manipuloiden. Jopa isä itse uskoo, että hänen sukunsa on jotenkin huonompi kuin äidin - eli on liitynyt mollaustiimiin. Tiivistettynä kaikki hyvä, mitä meihin lapsiin on siirtynyt tulevat suoraan äidiltä tai ainakin äidin suvusta - kaikki paha taas isän puolelta... yök. Ihan oksettaa kun muistiin nousee näitä vedätyksiä.

[jääperhonen]

Kiitos.Tätä mä olen nyt yön pähkäillyt,mä olen aina kun esim.*virtanen*.kyllä taas on kun* virtanen*,kyllä *virtaset* tiijetään.mutta kyllä narsu piti vaan isän sukunimen.
taas muisto tuli tästä!
noin 2v ennen mun häitä (olin jo seukannu ex,sän kanssa)äiti leikkeli ihanan hääpukunsa matonkuteiksi,olin jo noin 16v ja olisi ainoalle tyttärelle ollut sopiva.kallis matto tuli narsulle,saihan mun mielen taas pahotettuu,,,,
Mun lelut jotka olin säästänyt omille tuleville lapsille hän jakeli ystiksiensä lapsille salaa...ei helvetti äiti jonka pitäis pitää lapsensa puolta ????
kylässä jos jotain tarjottiin,äiti sano ei se mitään tartte ja itse istu kahvipöydässä 7sorttia syömässä ja ma istuin hiljaa tuolilla
_________________
rakkaus ei ole sen arvoista jos sitä täytyy kerjätä.Rakkauteen vielä uskova jääperho
Ja muuten
Rakkaus on sitä että ihminen ei ole yksin maailmassa

[Chloris]

Jääperho,

Kysyit sitä, ovatko muille lapsuudenmuistot palautuneet esiin unien kautta tervehtymisen myötä. Ovat nimenomaan ja paljonkin. Muistot tulevat esiin pätkittäin, sitä mukaa kun niitä jaksaa kantaa.

Unet ovat erityisen arvokkaita, mutta niin ovat valvetilassa esiin tulevat muistotkin. Vilkas unijakso on minun kokemukseni mukaan tervehtymisen kannalta tosi merkityksellinen. Raskaiden muistojen tietoisuuteen tulo parantaa.

Unet ovat sen kärsivän pienen lapsen tapa kertoa, kun hän vihdoin alkaa uskaltaa ja tuntee, että hänen kertomustaan kuunnellaan. Parantumista tapahtuu kun ottaa vastaan, mitä hänellä on sanottavaa. Pidä sinussa asuvaa lasta sylissäsi, itke hänen kanssaan ja lohduta. Sano hänelle, että sinä pidät hänestä nyt hyvää huolta ja olet hänelle uusi rakastava äiti, kun se alkuperäinen valeäiti ei tehtäväänsä ollenkaan kyennyt.

[mami65]

Äitini oli antanut kaikki lapsuuden lelunsa pois kerrostalon lapsille, josta hän itsemuutti pois. Hän ei ymmärtänyt miksi hänen olisi pitänyt niitä säästää. Kuka niistä muka olisi ollut kiinnostunut

[jääperhonen]

oisikin omat lelut jakanut mutta,kun mun rakkaat ja tärkeet piruttaan jakoi
Kaljaan sillä oli rahaa mutta jos mä jotain pyysin niin en varmaan saanu.
Tää on kyllä rankkaa käydä näitä läpi.Ei pysty keskistyy mihinkään kun kaikki pyörii nupissa ja nuppi jumissa..
_________________
rakkaus ei ole sen arvoista jos sitä täytyy kerjätä.Rakkauteen vielä uskova jääperho
Ja muuten
Rakkaus on sitä että ihminen ei ole yksin maailmassa

[säpäleenä]

Juup, tuttua on.
"Samanlainen vetelä paska oot ko isäs" ja "yhtä syntymähulluja ootte koko saatanan suku" ja tätä rataa. Näin siis puhui äitini aina kun siskot kuulivat ja miullahan oli eri isä kuin heillä.... Ikuiset arvet jää tuollaisesta. En minäkään aina narskuexästä kovin kauniisti ajattele, mutta hän ainoa ja maailman paras isä lapsilleni aina, kaikista sairaista tempuistaan huolimatta ja ikinä en noita äidin virheitä toista!

[Astrid]

Ihan sairasta sukujen ristiin- ja ympäri ämpäri halveksimista, haukkumista, naureskelua, ylimielistä suhtautumista. Ja tosiaan oli sitäkin, että kun ei käyttäytynyt n:n mielen mukaisesti, niin muistutti jotain sairaaksi, seoksi, typeräksi tai vastenmieliseksi just haukuttua sukulaista.

Oli muutamia sukulaisia, joista tykättiin ja puhuttiin hyvää. Näitä oli ehkä kaksi. Muuhun jengiin suhtauduttiin joko välinpitämättömästi, vihamielisesti tai hyväntahtoisen alentuvasti. Ja tätä muuta jengiä oli kymmeniä.
_________________

[jääperhonen]

mä oon huomannu että ne sukulaiset jotka jaksaa narsua lipo on hyviä.
Ne jotka sanoo vataan täin muuten ei huomioi Rouva
Hänen Ylhäisyyttään on heti pohjasakkaa RHY,s ei kestä minkäänlaista arvotelua tai moitetta....!!!
_________________
rakkaus ei ole sen arvoista jos sitä täytyy kerjätä.Rakkauteen vielä uskova jääperho
Ja muuten
Rakkaus on sitä että ihminen ei ole yksin maailmassa

[mökkihöperö]

Niin tyypillistä meilläkin tuo toisen suvun haukkuminen.
Kun olin lapsi niin isä muisti päivittäin haukkua minulle äidin sukua; yleensä hän teki sen silloin kun kukaan ei ollut kuulemassa. Ja haukkumista saattoi jatkua tuntikausia yhtä soittoa jopa koko päivän jos olin isän kanssa esim. isän työmaalla.

Vielä nykyäänkin jos isä ei löydä jotain työkaluaan niin heti sen on muka joku varastanut , yleensä joku äidin sukulainen

Äiti taas vastavuoroisesti kutsui isää hulluksi, tosin harvemmin; ja myös perustellummin

[Vieras]

Viesti poistettu kirjoittajan pyynnöstä

[voimaton8]

Meillä on myös äitini haukkunut omia sisaruksiaan ja varsinkin isän sukua. Kaikki isän sukulaiset ovat juoppoja ja jotenkin kieroja. Minun ylioppilasjuhliin ei ollut isän suku tervetullut, koska isäni ei osallistunut juhlien kustannuksiin. Isäni oli kustantanut minun rippijulat, joten oli äidin vuoro. Tietenkään äitini ei sitä suostunut myöntämään, vaan minun piti jättää kaikki isäni sukulaiset kutsumatta

Jälkeenpäin äitini on vuoroin haukkunut ja vuoroin kehunut isäni sukulaisia. Yleensä, jos hän saa kuulla, että tapaan isäni sukulaisia tai olemme menossa kyläilemään, äitini käskee minun ottaa ylioppilasjuhlat puheeksi ja korjata mahdollinen väärinkäsitys siitä, että kenen syy se on ettei heitä kutsuttu. Olen yleensä jättänyt tämän aiheen keskustelematta sukulaisteni kanssa, koska he tietävät, miten asia oikeasti meni, kun isäni kanssa sen silloin juhlien järjestämisen aikaan kerroimme. Meillä on isäni sukulaisten kanssa ihan muita puheenaiheita nykypäivänä kuin minun äitini ja juhlistakin on jo kohta 8 vuotta

[parempielämä]

Meillä äiti ja isä niin kauan kuin muistan ovat olleet todella kateellisia useimmille sukulaisille. Yleensä kyllä jokaisessa sukulaisessa on ollut haukuttavaa, mutta varsinkin "rikkaat" sukulaiset eli ne joilla esim. omistusasunto, uudempi/kalliimpi auto kuin heillä, käyneet ulkomaan matkoilla jne. ovat olleet listalla. Ja kanssakäyminen tällaisten sukulaisten kanssa on ollut pannassa, vain jotkut pakolliset juhlat käyty vain, että sitten saadaan taas kateuksissa haukkua senkin sata vuotta.. Niillä sukulaisilla kävivät tai kävimme useammin, joilla jokin huonommin kuin vanhemmillamme eli esim. alkoholisti-enollani ja tädilläni, ja sitten näitä saivat haukkua, kun ovat sellaisia, että aina ryyppäävät ja he osasivat käyttää kohtuudella (lue olivat parempia). Näin saivat egoaan kohotettua.

Näin jälkikäteen olen miettinyt, että luulen äitini olleen se joka sai isänikin puhuttua tuohon kateusrumbaan mukaan, että "ovat jotain olevinaan" oli äitini lempilause ylimielisellä äänensävyllä säestettynä ja ulkonäöllisesti naama rutussa ja ns. nokka pystyssä ettei sitä pystympään enää saanut . Isäni useasti sanoikin mutsillemme, että "kylläpä olet tympeä" eli tarkoitti sitä mutsin ylimielistä ja nokka pystyssä/naama rutussa -ilmettä. Ja isä useasti mutsille ärähtikin siitä, kun aina haukkui muita ja oli kateellinen ym. Mutta sitten kuitenkin äiti useasti sai isän puhuttua mukaan tuohon samaan, kun osin valehteli jonkun ihmisen käyttäytyneen häntä/heitä kohtaan ylimielisesti ja ylpeillen, joka totta kai sai isän varpailleen, jos joku hänestä oli rumasti ajatellut/sanonut. Isä ei tajunnut, että äiti teki sen tahallaan saadakseen isältä huomiota tai olettamaansa rakkautta, isä oli hänen kanssaan samaa mieltä, haukkui muita äitin sijaan.

Meille tenaville se oli rankkaa, kun aina sukulaisia tai naapureita tai kadun tallaajia haukuttiin ja sitä paskaa piti kuunnella. Hävetti omistaa ne vanhemmat... Aikuisena sitä alkoi sanoa vastaan noihin jatkuviin muiden mollaamisiin ja se raha ja omaisuus, voi hyvänen aika, kun siitä olivat kateellisia.

Sitten niinkin, että meille omille aikuisille lapsille olivat kateellisia, jos olimme ostamassa jotain "parempaa" mitä heillä oli tai oli ollut. Autot, asunnot, siskoni etelän reissut, uudet vaatteet ja tavarat/huonekalut kotiin ym. Kaikki olisi pitänyt olla käytettyä tai enintäänkin halpahalli-tuotteita kuten heillä. Ja ulkomaan matkat, haloo! niitähän ei TIETENKÄÄN olisi saanut tehdä. Oli "jotain olevinaan". Vain kommunistisiin maihin, missä vanhempamme olivat käyneet, kuten Venäjällä tai aikoinaan Tallinnassa, olisi saanut "luvalla" mennä. Kun sen ensin isä ja äiti olivat hyväksyneet. Siskoni ensimmäistä etelän matkaa eivät sulattaneet, ei millään, vaan siskoani haukuttiin, kuinka todella tyhmää tuhlata rahansa tuollaiseen turhanpäiväisyyteen!! Yritti isä saada käännytettyä minuakin siskon matkaa/siskoa vastaan. Sitä oikein piti puhelimella soittaa ja päivitellä ja että siis olisin ollut samaa mieltä, että kylläpä on "tyhmää tuhlata rahaa tuollaiseen". No enpä ollut samaa mieltä, vaan tokaisin, että mitä sitten, niin menisin itsekin, jos olisi rahat!!

[voimaton8]

Juu tuttua todella tuo, että ne joilla meni paremmin, niiden luona ei vierailtu. Aina kyläreissun jälkeen kuuli arvosteluja. Ja yleisin äitini kommentti kaikista tuttavista ja sukulaisista oli se, että he ovat kateellisia hänelle, kun hänellä on sitä ja tätä. Viimeisin on se, että hänen siskonsa on langettanut kirouksen kateuksissaan äidilleni lapsenlapsesta, koska meillä nyt meni välit poikki

Olen suoraan sanonut äidilleni, että olet materialisti: hän käyttää valtaansa tavaroiden ja rahan avulla. Meille hän on kantanut vaikka mitä tavaroita ja ilmoittanut laittaneensa tililleni rahaa. Itselleen hän ostelee vaatteita ja sisustaa kotiaan. Kaapit on täynnä. Hän väittää, ettei hänellä ole koskaan varaa ostella vaatteita tai sisustaa. Hän harrastaa shoppailua, se on hänen elämänsä kohokohta, mitä on saanut ostettua. Jo vuosia minua on ahdistanut se, että aina kun menemme siellä käymään, meidän pitää kierrellä kauppoja. Itse kyllä ehdin ostoksille kotipaikkakunnallakin. Jos emme mene kauppoihin, kökötämme vain äitini luona. Viimeaikoina olen kieltäytynyt näistä kauppareissuista ja koittanut keksiä jotain muuta huonolla menestyksellä.

Mieheni ja minä ollaan oltu huonotuloisia, mutta olemme hankkineet normaalielämän kannalta välttämättömät asiat, meillä on pesukoneet, auto ja riittävät kodinkoneet. Äitini jaksaa aina muistuttaa, kuinka me olemme materialisteja, koska hän ei ole sellaisia tavaroita koskaan tarvinnut (vuosia jo marttyyrimaisesti valittanut, kun ei ole varaa, kun kaikki hänen rahansa menevät minun menoihin. Hänellä on suuret tulot, hän asuu yksin ja itse hän meille kaikkea tavaroita ostelee ja lähettelee rahaa. Hyvin pärjätään ilman hänen apuaankin )

[Simbad]

Voi niin tutulta kuulostaa, jälleen kerran.
Meilläkin äiti haluaisi, että kaikki olisivat kateellisia hänelle ja ainakin uskottelee itselleen, että monet tuttavat ja sukulaiset ovat. Hän rakastaa sukulaisten/tuttavien haukkumista ja arvostelu ja jos siihen lähtee mukaan edes kuunteluoppilaana myötäillen (monesti pääsee helpommalla), niin loppua ei tule. Äitiäni raivostuttaa se, että en yleensä lähde hänen mukaansa haukkumaan muita. Tällöin haukkuu minua sinisilmäiseksi ja naiiviksi, joka ei näe muiden kieroilua. Hänestä on ihanaa päästä pätemään ja osoittamaan jollekulle toiselle, että tällä toisella menee huonommin tai raha on tiukemmassa tai lapset eivät ole menestyneitä tms. Välillä olen saanut hävetä silmät päästäni äitini aukoessa päätään. Tosin yleensä hän onnistuu pitämään kitansa kiinni ja lähinnä eleillä osoittaa ylemmyytensä, sitten selän takana voikin antaa koko laidallinen. Lähes kaikissa on hänen mielestään jotain vikaa... Paitse hänessä itsessään.

Meitä hän aina arvostelee rahan käytöstä, auton ostosta, etelänmatkoista jne. Hän todella uskoo "auttavansa" meitä suuresti rahallisesti. Todellisuudessa ne avut ovat krääsää jatkuvasti tai 20-50euroa kerran noin kolmessa kuussa. Ikinä en ole mitään pyytänyt ja mieluummin sanonut, että jätä antamatta. Noista antamisista seuraa aina ikuinen kiitollisuuden vaatimisen kierre. Siltikin hänellä ei muka ole rahaa koskaan mihinkään ja hän väittää, että meidän elättämiseemme menee niin paljon rahaa. Hänkin kuitenkin shoppailee jatkuvasti ja koti on sen näköinen. Tavaraa tursuaa joka paikasta. Meitä hän syyttää tuhlureiksi, jotka ei ymmärrä rahan arvoa. Olemme molemmat työssä käyviä, joten miksi ihmeessä meidän pitäisi kysyä äidiltäni lupa siihen, mihin rahamme laitamme... Lisäksi jos hän joskus sen 20e antaa, hän haluaisi itse päättää mihin me sen käytämme. Siksi hänen "lahjansa" yleensä ovatkin sitä krääsää. Mitään tarpeellista hän ei ole antanut.