KESKUSTELU FOORUMI NARSISTIEN UHREILLE

[Kate]

Miksi sinä hylkäsit minut?
Miksi sinä hait minut takaisin?
Äiti,miksi sinä löit ja haukuit?Miksi sylkäisit päälleni?
Äiti,miksi?
Miksi tuhosit luottotietoni?
Äiti miksi veit minulta lapseni?
Äiti,miksi tuhosit minut?
Olen kuin varjo entisestä...miksi sinä teit tämän?
Miksi tuhosit elämäni,miksi tuhosit lasteni elämän?

(kirjottakaa tähän ketjuun ne sanat joita haluisitte sanoo äidillenne,mää jatkan vähän myöhemmin!)

[Surunkukka]

***

[pyöriäinen]

Niin koskettava tarina sinulta, surunkukka, että menin sanattomaksi.

[Astrid]

Olen (valitettavasti, ja tyhmyyttäni) kohdannut vanhempani tämän savotan puitteissa useamman kerran. Eli päin naamaa moni sanottava on jo sanottu. Ja olen nähnyt, kuullut ja vaistonnut, mitä vanhemmillani on sanottavaa. Ne keskustelut ovat olleet elämäni raskaimpia.
Nyt on tällainen olo:

Äiti ja isä, en enää halua kysyä teiltä mitään.
En halua edes tietää, mitä vastaisitte.
En enää hakkaa päätäni siihen seinään.
Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, etten ymmärrä sellaista ihmismieltä, joka sallii tehdä pienille lapsille tai kasvaville nuorille niin pahaa toistuvasti tai katsoa sitä sivusta.
Se, etten ymmärrä, on hyvä.
Ja jos ja kun haluan niitä asioita käydä läpi, kysyn kysymyksiä ihan muilta, kuin teiltä. Kysyn rakkailta, läheisiltä, empatiakykyisiltä, tarvittaessa ammattilaiselta.
Minä olen kiitollinen siitä, että pystyn teistä huolimatta rakastamaan lapsiani terveellä tavalla, huolehtimaan heistä hyvin. Olemaan heidän elämässään läsnä, katsomaan kasvattajana peiliin.
Lapseni turvaavat minuun ja minä olen sen luottamuksen arvoinen.
Se ei ole teidän ansiotanne.
Tekemällä lapsilleni sen, mitä te ette tehneet, ja jättämällä tekemättä ne asiat, mitä te pahimmillanne teitte, luon heille terveen kasvualustan.
Pian he kasvattavat siivet ja lähtevät lentoon, onnellisina. Ja minä iloitsen heidän lennostaan ja toivon saavani olla heidän elämässään positiivisena voimana niin kauan, kuin elän.

[Astrid]

Tarinanne koskettavat.
Onneksi me emme ole ihan niin yksin, kuin pieninä kuvittelimme. Ja näistä asioista voi selvitä.

Tuli mieleen Wong Kar Wain elokuva "In The Mood for Love" ja se puu, jonka rakoon sai kuiskata toiveensa.

[säpäleenä]

Muistatko äiti, kaikki ne ongelmat, joita meillä ei ollut kuin sinun harhaisessa mielessäsi?
Kuinka tyytyväinen olit saadessasi esittää marttyyriäidin uhrautuvaa ja huolehtivaa rooliasi. ONNITTELUNI! Nyt, kun olemme isoja ja meidän pitää yrittää kompuroida itseksemme eteenpäin, me voimme kaikki todella, hirvittävän huonosti.
Mitä teet nyt sinä? Nyt, kun meillä oikeasti on sinun vuosien terrorisointisi ansiosta niin pahat henkiset arvet, etteivät ne eheydy, nostat kätesi pystyyn ja sanot "kaikkeni olen tehnyt, syyttäkää itseänne, koska vika on teissä"!?
Minä en unohda ikinä, en lyöntejä, en sitä, kuinka yleisnimitykseni oli paska, ääliö, jne. Nyt, itse äitinä, mietin miten voit elää elämääsi ja olla ylpeä siitä, mitä teit.

[Kate]

Voi surunkukka,miten koskettavasti kirjoitit ja kaikki muutkin!Ja surullista kyllä sieltä riveiltä löytyi samoja tunteita kuin minultakin.Huomaan tässä samalla
kuinka lapsen kengissä tämä minun oma asian läpikäyminen on,pystyn vain kirjoittamaan "niistä suurimmista ja karkeimmista asioista.Tosin huomenna vien terapiaan kirjoitelman ensimmäisistä seitsemästä vuodesta ja siinä ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelen narsistiäitiäni ja muistojani systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti.Tosin mielestäni sekin on jotenkin karkea versio tapahtuneista.Mutta ajan kanssa ilmeisestikkin pääsen asioiden kanssa samaan pisteeseen kuin tekin.Se on lohdullista.Kiitos teille.
Nyt en pysty kirjoittamaan äidilleni niin mitään,koska se olisi julkaisukelvoton-
ta,niin paljon vihaa sisällä,myöhemmin sitten...

[Surunkukka]

Katelle:

Minä ainakin olen ihan lapsenkengissä tämän jutun kanssa, en kyllä yhtään sen pidemmällä kuin sinä. Joskus tuntuu, että olisi ihana vain vihata. Kamalaa kun ne pohjattomat säälin ja huolen ja myötätunnon tunteet iskevät päälle. Tässä suossa pitää rämpiä vielä pitkään...

[Astrid]

Ja vielä pikkulisäys. Yleensä ei tätä jaksa kiinnostaa sanoa, mutta nyt, rakkaiden täyspäisten läheisten kanssa ihanaa aikaa parina viime päivänä vietettyäni (ja tahtomattani taas verrattuani, miten normaaliperheissä, ongelmineenkin, asiat hoituvat ja millainen ilmapiiri on) täytyy vielä lisätä:

"Äidit" ja "isä":

Senkin tekopyhät paskiaiset, yhä kehtaatte leikkiä pyhimysmarttyyreitä niin menneen kuin nykyhetkenkin suhteen. Hyi saakeli!

[Kate]

Äiti sinun sairaassa mielessäsi olet saanut jonkun "voiton" kun veit minulta lapseni,mutta tiedätkö mitä?Se todellinen voittaja olen minä omassa heikkoudessani ja haavoittuvuudessani,
minä kun edes yritän kohdata itseäni,sinun aiheuttamista traumoista huolimatta,tuhoamatta itseäni tai kääntämällä koston kierteen sinua kohtaan,josta sinä suuresti pitäisit..olisinhan taas sinun nuorassa!
Mutta se on voi voi,
sä et voi mua enää satuttaa!
Minä kerään pirstaleista eheän itseni,kokonaisen ihmisen joka ehkä joskus kykenee täysin rakastamaan ja siinä sinulla ei ole osuutta eikä arpaa,
ei nyt eikä tulevaisuudessa,ei koskaan!
Jatka sinä leikkiä niillä parilla harvalla ihmisellä joita enää talutusnuorassasi on,mukaanlukien oma lapseni,jatka äiti jatka,
sillä aikaa minä elän elämääni ja eheydyn hiljaa mutta varmasti!
Mitä sinulle jää käteen ennen kuolemaa?Valtako?
Voin kertoa,että heti kun tilaisuus sallii,niin HOVISI jäsenet häipyvät samantien!Ja mitä sinä teet heikkona ja vuoteenomana??
Mitä sinä teet silloin?Uhkailet?
Kukaan ei enää kuule!
Kiristät?
Kukaan ei enää kuule!
Kerrot omasta erinomaisuudestasi?
Kukaan ei enää kuule!
Kukaan ei vain kuule enää!
Mitä sinä teet silloin kun joudut lopulta kohtaamaan itsesi?
Mitä teet?
Sinä et kestä sitä!
Ja sinulla ei enää ole ketään!
_________________
"Elämä ei ole,joka pitää ratkaista,
vaan todellisuus,
joka on koettava"

[Kate]

Muistatko "äiti",kuinka 12 vuotta sitten kerroin sinulle,
että lopetan tämän helvetillisen kierteen?
Ja sinä vastasit:Sinäkö se sankari luulet olevasi?
Tässä sitä ollaan edelleen,vaikka viimeksi vuosia sitten,
kun aloitit oikeudenkäynnin lapsestani,sanoit:
"Sinä et tule kestämään,kun sinulla on MINÄ vastassa!Et kestä edes paria kuukautta!"
Mutta tässä seison,enkä muuta voi!
Tässä seison rikkinäisenä ja heikkona,mutta perkele!,seison omilla jaloillani!
Tiedätkö?Viime viikkoina olen miettinyt sinua paljon
Mutten enää saa sitä vihan tunnetta edes takaisin! enkä pelkoa!
En myöskään sääli sinua...
...minä vain en tunne mitään sinua kohtaan,olet yhdentekevä!
Sinulla ei ole paikkaa enää minun päässäni eikä sydämessäni,
sinulla ei ole paikkaa minun elämässäni.
Sinun aiheuttamia haavoja joudun vielä pitkään korjailemaan sekä itsessäni
että lapsenlapsessasi!
Mutta me selviämme!
Katkera olen erityisesti siittä mitä olet tehnyt lapsilleni,mutta
kun ympärilläni on rakastavia ihmisiä,tuo katkeruuski on joidenkin vuosien
jälkeen muisto vain!Ja nimesi pyyhkiytyy pois täällä meillä!
_________________
"Elämä ei ole,joka pitää ratkaista,
vaan todellisuus,
joka on koettava"

[Suojaton]

Äiti, olet harmaa muisto jossakin takaraivossani.
Muistan kotona leijuneen nortin katkun, vissyveden ainaisen löyhkän sinun tekohampaissasi. Muistan minä senkin, kuinka kaikki ystäväsi olivat valmiita sanomaan sinua parhaaksi ystäväkseen. Ne kauniit mutta synkät taulut, jotka maalasit. Äiti, muistan kuinka huusit minulle että paikkani olisi kasvatuslaitos.
Olin viiden vanha, kun ensikerran raahasin sinua alakerrasta yläkertaan portaita pitkin ja sinä pissasit housuusi. Muistan senkin, kun katsoin 155-senttistä huojuvaa varttasi alaspäin hyökätessäsi minua päin. Sen jälkeen et enää minua lyönyt. Minä heitin sinut sohvalle kissamaisine kyntinesi.
Minä tiesin, en ollut tarpeeksi hyvä.
Minä tiesin, en korvannut kuollutta siskoani.
Minun takiani sinä tulit takaisin, isäni kynsiin ja jatkoit elämääsi ihmisrauniona sen loppuun asti. Anna minulle anteeksi, äiti. Et ollut selvin tai hellin äiti koskaan. Mutta sinä olit minun paras ja ainoa äitini.

[kynnysmatto]

Todella koskettavia tarinoita. Ja kamalia
Sanattomaksi vetää.

[minttumaaria]

Äitini,
oletko koskaan kuullut sanaa "sielun murha"?
Sehän on vain sana, vai?
Se pitää sisällään kaiken sen, minkä minulle olet tehnyt.
Minulle,
joka kohdussasi kuulin sydämesi sykkeen,
joka ojentelin pieniä käsiä luottavaisina sinua kohti.
Ensimmästen viidentoista vuoden aikana murhasit minun sieluni.
Pirstouduin pieniin palasiin selviytyäkseni tässä maailmassa,
rikkinäisenä olen kulkenut etsien itseäni, etsien äitiä, kotia,
paikkaa, johon kuuluisin, ihmistä, joka antaisi sitä hyväksyntää,
jota en koskaan sinulta saanut.
Anteeksi en osaa vielä antaa, vihata en jaksa.
Olet yhdentekevää.
Olen tässä. Elän. Sinusta huolimatta.

[Janske]

Itkettää nämä jutut...voimia teille kaikille.